Poljettava Husqvarna ompelukone käyttökuntoon

Sain vanhan Husqvarnan poljettavan ompelukoneen. Olen aina ihaillut niitä ja halunnut oman vaikka koristeeksi. Tämä oli kuitenkin toimiva versio ja kaikki osat tallessa sekä ehjiä. Rungon voisi maalata, kun on päässyt ruostumaan. Muuten nyt puhdistin ja öljysin koneen.

Tällainen pölyinen laite oli alkuun. Taustalla näkyy ihana rukkini myös. Haluaisin nämä kaksi vanhaa härveliä olohuoneeseen koristeiksi. Katsotaan tuleeko sellainen päivä vielä, kun ne saan edes hetkeksi hakea sisälle. Lisäksi taustalla on korillinen omien lampaiden villaa. En ole kyllä itse kehrännyt :)

Pöytälevy on aivan mahtava, kun siinä on merkattu mittanauha etureunaan. Onneksi puuosatkin ovat kunnossa, sillä niiden korjaaminen ei olisi niin helppoa.

Osa koristeluista on kulunut jo kovassa käytössä. Kaunis se on silti! Näissä kuvissa en ole tehnyt laitteelle vielä mitään. Vaan otin kuvat ennen mitään toimenpiteitä. Aina unohdan ottaa kuvat ennen, vain jälkeen.

Hieman on iso tuo lankarulla, kun tähän hätään ei ollut kuin saumurin rullia tarjolla :D Mutta tässäpä on jo toimiva kone ja tikkiä tulee. Hieno kun voi suuntaa vaihtaa ihan vauhdista. Ja osattiin puolata lankaa. Kaikki toiminnot löytyy, paitsi tietty sik-sak ym. kuviot.
Netistä, kun haeskelin tietoa, niin tuo Husrvarna C. B. eli Central Bobbin -malli on noin vuodelta 1920. Se on Singerin mallin 15 kopio. Runkonumerokin tuolta löytyy, mutta niistä ei ole mitään taulukkoa, josta voisi tarkan vuosimallin tarkistaa. Harmi, se olisi ollut kiinnostavaa.

Vielä loppuun video, että uskotte sen toimivan! Videolla kuuluva nitinä saatiin loppumaan, kun laitettiin rasvaa oikeaan paikkaan. Ja tuo oli siis ensimmäinen kerta, kun poljettavalla ompelukoneella ompelen, joten tuota peruutusta en vielä osannut tehdä lennosta. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää, hih!

-Taijeli-

Tanssihuivi sifongista

Taas alkoi yhden ostamani kankaan muokkaus. Tällä kertaa valkoinen sifonki sai muuttua huiviksi. Kultaista kangasta olen myös leikellyt jo, mutta ompelukone ei tykännyt kankaasta, joten sen kanssa projekti pysähtyi. Katsotaan koska saan sen jatkumaan.
Sifongin kanssa haastavaa oli se, että se on niin ohutta ja liikkuvaa kangasta, että on vaikea leikata suoraan tai piirtää ympyrää, kun jostain pitää aina pitää vastaan.
Aloitin piirtämällä voipaperille noin 29cm halkaisijaltaan olevan ympyrän, jonka leikkasin spiraalimaisesti keskelle. Sen kanssa sain hahmoteltua tulevien suikaleiden mittaa ja sommittelua kankaalle, jotta saisin kankaan mahdollisimman tehokkaasti käytettyä. Kangas oli kooltaan 160cm x 150cm. Hinta oli 14,85€ Linnan-Kankaasta.

Vasemmalla voipaperista leikattu malli ja oikealla sifongista leikattu ympyrä.

Leikkasin 15 ympyrää kankaasta. Ensin piirsin ympyrän ääriviivat kankaalle valkoisella liidulla. Näin leikkaaminen oli helpompaa. Spiraalin leikkasin vapaalla kädellä yrittäen pitää suikaleen paksuuden lähes samana. Ei niitä keskenään kuitenkaan kukaan vertaile sentilleen. Ja suikaleen pituutta saa jälkeenpäin vielä muokattua. Kankaasta jäi 160cm x 60cm kaistale. Ompelin sen saumurilla pitkittäin kaksin kerroin putkiloksi. Sitten ompelin saumurilla vielä lyhyet päädyt umpeen. Sifonkihan on purkautuvaa kangasta ja siksi kaikki reunat on ommeltava. Mietin kuinkahan nämä ympyrästä tehdyt suikaleet mahtavat kestää, vai purkautuvatko heti. Ympyrään leikattuna se ei ehkä purkaudu kovin pitkälle. Se jää nähtäväksi käytössä.
Kangaskaupassa näin hyvän vinkin miten sifongin saa leikattua suoraan. Kun leikkasin ympyröiden jälkeen toisesta päädystä suoran kaistaleen, aloitin leikkaamalla pienen loven haluamalleni linjalle ja siitä vedin kankaasta yhden langan piukalle, jolloin syntyi poimuja. Niitä seuraamalla saa leikattua täysin suoran linjan.

Sitten mittailin suikaleita, sillä ne olivat eri pituisia. Halusinkin laittaa joka toisen pidemmän ja joka toisen lyhemmän. Näin reunasta tulisi elävämpi, ehkä. Leikkasin suikaleet sopivan mittaisiksi ja lajittelin pituuden mukaan eri kasoihin. Mittasin suikaleita lantioltani alas ja halusin niiden ylävän melkein maahan, nilkkoihin suunnilleen.

Mittailin tekemääni kaistaletta lantiolleni ja jaoin ympärilleni tulevan osan 14 osaan, koska suikaleita oli 15. Sain väliksi 6cm, jolloin huivin päätyihin jäi 30cm sidontavaraa. Ompelin suikaleet kaistaleen yläreunaan tavallaan ylösalaisin. Sovitin niitä eri suunnissa ja näin se oli mielestäni paras.

Kannattaa mitata myös ensimmäisestä suikaleesta 6, 12, 18.... cm, eikä pelkästään sitä edellistä väliä 6cm, jotta välit ovat oikeasti tasaisemmat. Ompelin suikaleen yläreunaan suoran sik-sak tikin ja toivon sen sillä pysyvän. Aloitin keskimmäisestä suikaleesta ja jatkoin siitä reunoja kohti yksi kerrallaan per puoli.

Huivin päätyihin voisi vielä lisätä jotkin kivat koristelut, jos keksin jotain kivaa. Muuten huivi on mielestäni onnistunut, kunhan se vaan kestää. Se liikkuu kivasti tanssiessa varsinkin isoissa liikkeissä ja pienissä pompahduksissa.

-Taijeli-