Trikoomekko

Seuraava kangas päätyi mekoksi. Edellisen tekstin neljästä kankaasta lila/vihreä trikookangas tuli ostettua mekkoa varten. Hinta oli 17,23€, trikookankaat olivat tarjouksessa. Se on vähän työpaikan väreissä ja töihin sen ajattelinkin. Olen niin kyllästynyt jo perus jumppavaatteisiin, t-paita ja huppari aina. Ne on tietty käytännölliset, kun on taskut mihin saa puhelimen. Kun tulee kuuma, saa hupparin pois. Ne on venyviä ja voi rauhassa konttailla lattioillakin. Mutta kyllä legginsit ja mekkokin on varmasti ihan toimivat, kun oppii kantamaan puhelinta mukana.
No siis mekkoon otin kaavat Suuri Käsityö -lehdestä (10-2012), pitsi trikoomekko. Jätin pitsit pois, kun trikoo ei ollut yksiväristä. Aloitin kaavojen piirtämisellä ja sommittelulla kankaalle. Kankaasta jäi aika paljon vielä jäljelle. Jotain kivaa saisi vielä tehtyä. Varmaan toisen mekonkin.

 

Sain apurinkin kankaan levittämisessä. Lilo vaan ei oikein ymmärtänyt, että tässä oli joku logiikkakin :) Välillä se hyökkäili kankaan alle kasaten sen edellään aivan myttyyn!

Koitin asettelussa huomioida kuviointia siten, että alareunaan tuli musta pilkkurivi sekä eteen että taakse. Muutenhan kuvio on kohtalaisen sekalainen.

Kaavoihin kirjoitin mistä lehdestä ne on ja mikä on mikäkin kappale. Muistelin, että ala-asteen kässätunneilla on niin opetettu. Piirsin pitsienkin paikat, jos vaikka joskus sellaisenkin version tekee. Mekon ompelu oli kohtuu helppoa. Ensin olkasaumat ja sivusaumat saumurilla. Sitten pääntielle ommeltiin suikale taiteltuna reunana. Ja taas saumurilla hihan saumat sekä hiha kiinni mekkoon. Trikoo on venyvää ja siksi pitää olla tarkkana, ettei toinen kangas veny toista enemmän ja saumoista tule eri mittaisia. Alareunan ja hihan suut käänsin ja ompelin suoralla ompeleella. Minulla ei ole kaksoisneulaa, joten vedin vaan tavallisella kaksi vierekkäistä saumaa. Alareunaan olisi pitänyt laittaa joustotikkiä tai sik-sakkia, kun aina esim. autosta noustessa saan sen tikkauksen katkeamaan. Sitä pitää siis vielä korjata tämän ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Hame on kokoa 36 ja tuntuu melko sopivalta. Malli on myös minun kropalle juuri oikeanlainen. Kaula-aukko on siinä ja siinä, ettei ole liian iso, kun kerran töissä en aina vaan seiso tai istu suorassa, vaan lasten kanssa touhuan kaikenlaista.
Kaikkiaan taas positiivinen kokemus tämäkin!

-Taijeli-

Hapsuhuivi lycrasta

Kävin vähän kangaskaupoilla ja neljä uutta kangasta tarttui matkaan. Ostin myös uudet kangas-sakset. Nyt on kiva leikellä, ei tarvii vaan yhdellä kohtaa nyhvätä.

Tämmösiä kivoja :)

Halusin heti päästä tekemään jotain vihossa olevista suunnitelmista. Aloitin helpoimmasta, joka ei vaadi juurikaan ompelemista, vaan selviän suurimmasta osasta saksilla. Tein siis itämaisen tanssin asuihin lisäystä, uuden huivin, jonka voi laittaa toisen huivin alle. Tarvitsin mustaa lycraa, ostin kapasta loput, eli kankaan mitat olivat 150cm x 60cm. Maksoi 15€ Linnan kankaasta. Leikkasin sen pituus suunnassa puoliksi ja yhdistin sivulta noin 10cm matkalta. Mittasin omalla lantiolla huivin leveyden ja ompelin toisen reunan samoin.

Sitten leikkasin noin 5cm leveiksi suikaleiksi koko huivin alaosan. Kuvassa on vasta toinen puoli leikattu. Yläreunaa en nyt viimeistellyt enempää, koska se jää toisen huivin alle käytössä, eikä näy mihinkään. Suikaleita pitää olla parillinen määrä. Tässä huivissa etu- ja takakappaleiden leveys oli 38cm ja 4-5 cm suikaleita tuli 8/puoli. Solmin vierekkäiset yhteen ja sitten solmin toisella kierroksella eri vierekkäiset parit, jotta sain aikaiseksi ristikkokuvion.

 Helpoin oli solmia suikaleita, kun huivi oli puettu päälle. Siinä pystyy katsomaan, että solmut tulevat keskelle. Eikä se niin tarkkaa ole, sitten on vaan hieman eri mittaisia suikaleita. Jos niistä haluaa saman mittaiset, ne voi lopuksi leikata. Mielestäni suikaleiden eri pituus ei haittaa. Suikaleiden kokonaispituus on ihan itse valittavissa, kun kangasta ostaa. Nyt otin kaiken mitä oli jäljellä, joten se määräsi mitan. Ihan ok se silti on, vaikka vielä pidempikin voisi olla.

Huivi oli valmis todella nopeasti. Tähän ei tarvita mitään paljetteja tai kolikoita, vaan ne voi olla päällimmäisessä huivissa. Niitä en olekaan koskaan koittanut itse tehdä, enkä varmaan koskaan tule koittamaankaan. Ne on helpompi vaan suosiolla ostaa. Tämän huivin voi yhdistää mihin vaan toiseen huiviin ja saa vähän eri näköisen kokonaisuuden.

 

Tämä ihana "hattarahuvi" on uusin ostokseni Zarifetistä. Se on niin kapea, että sopii kivasti tuon uuden mustan kanssa. Kankaasta jäi vielä pieni pala ja sen ompelin saumurilla yhteen kaksikerroksiseksi tuubitopiksi. Se on vielä kesken, sillä haluan vielä tuunata sitä jotenkin.

Tosin kyllä koekäytön jälkeen totesin, että haluan vielä kehittää tätäkin huivia. Lisään muutaman hapsun esim. sifongista, voisivat olla pidempiä. Ja haluan hapsuista tiheämmät.

-Taijeli-

Lampun varjostin tölkkinipsuista

Tölkkinipsuista on muutama käsityö tullut tehtyä. Viimeisin, josta jo vähän aikaisemmin vihjailinkin, on lampun varjostin. Sen annoin pikkuveljelle 17-v. syntymäpäivälahjaksi. Koko projekti oli kohtalaisen nopeasti valmis. Tölkkinipsuja vaan pitää olla tarpeeksi saatavilla. Tähän työhön meni yhteensä 672 nipsua. Ohjeen otin kirjasta nimeltä Tölkkidesign, jonka on kustantanut Paasilinna vuonna 2013 ja toimittanut Seija Saarinen, sivuilta 192-198 suorareunainen pöytävalaisin. Samasta kirjasta olen aiemmin tehnyt säärystimet ja rannekkeet neulomalla sekä heijastin sydämen virkkaamalla. Niistä voisin tehdä oman postauksen myöhemmin, kun saan otettua kuvat. Kirjassa on paljon erilaisia ohjeita laukkuihin, koruihin, asusteisiin ja valaisimiin. Nipsuja on myös paljon erilaisia, nyt käytin Olvin käyttämiä, alumiinin värisiä, pyöreäreunaisia nipsuja.

 

Tästä vaan kaikki pois ympäriltä.

Tästä lähdettiin liikkeelle nipsujen kanssa.

Homma alkoi siitä, että ostin Prismasta pöytävalaisimen, jonka varjostimen purin alkutekijöihin. Lamppu on merkiltään House ja mallia Tapio, hinta oli 19,90€ tarjouksessa. Ei paha, kun saa varjostimen kehikon lisäksi lampunjalan ja sähköjohdon katkaisimella. Polttimo vain jäi enää hankintalistalle. Nipsuja olikin kertynyt valmiiksi jo tarpeeksi.



Tuossa Tölkkidesign-kirjassa on hyvin kuvitetut ohjeet kaikista työvaiheista. Lisäksi tarvitsin sivuleikkurit ja kärkipihdit, ne löytyikin jo valmiiksi helmitöiden jäljiltä. Lisäksi ostin nauhaa, jolla sain ensimmäisen ja viimeisen kierroksen nipsut paikoilleen, siihen riitti yksi paketti askartelunauhaa Tokmannista, maksoi 1€. Siihen käy varmasti mikä vain nauha. Tuo oli helppo pujottaa, kun oli melko ohutta ja kiiltävä pintaista eli liukui hyvin nipsujen väleissä.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen työ eteni nopeasti. Jokainen nipsu pitää taittaa keskeltä ja leikata alarengas keskeltä poikki, sitten se on vaan pujottelua. Tein aina muutaman kierroksen silloin tällöin, niin ei käsi tullut kipeäksi ja työ tuntui mielekkäältä. Aikaa oli riittävästi, lahja valmistuikin jo pari viikkoa ennen synttäreitä. Tehdessä mietin, kuinkahan nuo nipsut asettuvat lopulta tuohon päälle, kun tuntuivat vääntelevän omiin suuntiinsa. Lopulta nipsurivit olivat hyvin tiukasti suorina ja se asettui hyvin kehikon päälle. Viimeisen nipsun laitto oli työläs homma, sai vääntää ja kääntää ja pelkäsin nipsun hajoavan, mutta lopulta se siihen istui paikoilleen ja työ oli valmis. Ajattelin, että tämä lamppu ei sovi meille, mutta nyt kun näin sen valmiina, pidin siitä enemmän kuin ohjeen kuvassa. Se sopii oikeastaan aika kivasti moneen eri ympäristöön. Nauhan sekä jalan värillä voi paljon muuttaa kokonaiskuvaa. Nauhaa voi pujotella enemmänkin, jos tykkää. Tämä lampunjalka on niin yksinkertainen, että se ei vie huomiota varjostimelta, mutta voihan jalka olla erikoisempikin.

Jälleen olen todella tyytyväinen lopputulokseen :)

-Taijeli-

Virkattua sisustusta

Olohuoneesta löytyy muutamakin virkkuukoukulla työstetty juttu. Pienellä koukulla tein pitsisen pöytäliinan. Sen tein heti, kun sohva oli uusi. Ohje löytyy Suuri Käsityö -lehdestä (2002 nro.1 s.50) sarjasta ananaskuvioiset pöytäliinat, malli: metsätähti. Halusin mustan pöytäliinan pienelle sohvapöydällemme. Siihenkin muuten ollaan etsimässä uutta pöytää. Tuo vanha on itse sahattu jo aikaa sitten, edellisen sohvan ollessa uusi. Tämä siis jo voisi joutaa pois, en usko, että siitä saa maalamalla parempaa. Tuo puun väri vaan ei enää olohuoneeseen sovi.

 

Isolla koukulla on värkätty lila matto ja valkoinen sanomalehtikori takan sytykkeitä varten. Se on sitten raskasta puuhaa tuo matonkuteen tai ontelokuteen virkkaus. Näistä kumpikin on matonkuteesta tehty, eli kuteen paksuus vaihtelee. Lila väri sisustukseen tuli noin vuosi sitten vaan jostain. Nyt verhot ovat vihreät kevään kunniaksi, mutta seuraavaksi ne vaihtuvat lilaan kesän mittaan. Pidän pitsistä, joten omaan mattooni tein pientä reikäkuviointia. En muista määrää, kuinka paljon kudetta kului, mutta ostin sen Tamminaulasta. Ja ohje on Kauhavan kangas-aitan tähtimatto.

Lehtikoriin ei ollut ohjetta. Aloin vaan tehdä pohjaa alkaen ketjusilmukka ketjusta, jonka arvioin sopivan mittaiseksi lehtien avulla ja siitä jatkoin kerros kerrokselta lehden mukaan sopivan levyisen pohjan. Sitten vaan reunat siitä ylös ja kun korkeus oli hyvä, tein kahvat eli ketjusilmukoita sopiva määrä ja jatkoin taas kiinteillä silmukoilla, kuten kaiken aikaisemmankin. Siihen vielä yksi kierros päälle, jotta kahvasta tulee vahvempi. Alun perin korista piti tulla yhden Turun Sanoman mittainen, mutta virkatessa kori venyi ja sinne lopulta tungin kaksi pinoa vierekkäin eli pohja on nyt hieman liian pieni. Tätä koria on muuten inhottava pestä ja kuivata, toinen kissoista on meinaan siellä joskus käynyt pissalla. Hyvin toki lehdet toimivat kuivikkeina :D Eli ei sinällään huono paikka.

 

Ontelokuteesta olen tehnyt toisenkin maton, vihreän ja pyöreän. Tämä on halkaisijaltaan tosi iso matto, sitä oli aika raskas tehdä. Pikkusiskolla oli joskus kaikki vihreää, niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin. Niinpä päätin tehdä joululahjaksi vihreän maton. Ohje on Kauhavan kangas-aitan Auramatto. Tämä olikin iso ja painava matto. Sain yhden virkkuukoukun (nro 8) menemään poikki!

 

Äidille tein harmaasta matonkuteesta suorakaiteen mallisen maton. Tähän ohje on Kauhavan kangas-aitan helminauhamatto. Oli hankalaa saada reunoista suorat, kun matonkude oli epätasaisen paksuista.

Pikkukorejakin on virkattuina. Niistä taisin aloittaa. Sain lahjaksi tarvikkeet ja ohjeet. Nämä pikkukorit olen sijoittanut vessaan. Siellä on aina kaikkea pientä säilytettävää ja sopivat avohyllyihin kivasti. Ovat näkyvillä ja silti pitävät tavarat siististi sisällä. Ohje on tämä, mutta reunaan tein reikärivin.

 

Laitetaanpa tähän loppuun vielä keväiset tulppaanit. Lilaa on nyt muun sisustuksen mukaisesti tarttunut matkaan :)

 

 

-Taijeli-





 



Helmivirkattu taulu

Tein äidille 50-vuotis lahjaksi taulun. Sain idean, kun anoppini oli ostanut tarvikepaketin pauhaava sydän -sisustustaulun Tuulia Designilta. Ostin kehyksen ja taustakankaan tauluun käsityöliike Machia designista.
Kiinnitin taustakankaan kehykseen niiteillä. Suunnittelin kuvion paperille ja piirsin sen läpi kankaaseen. Aloitin työn aiemmasta työstä jääneellä mustalla ontelokuteella. Myös sydämen keskustan pinkki ontelokude oli aikaisemmasta työstä ylijäänyttä. Valkoisen ostin Tamminaulasta, sitä jää kyllä yli, mutta voin tehdä itselle vastaavan omalla tekstillä tai kuvalla. Helmivirkkaus on todella helppoa, vetelet vaan ontelokuteesta tai poppanasta lenkkejä reikien läpi taulun oikealle puolelle. Kun virkkuukoukulla pitää aina muutaman lenkin, saa jäljestä tasaista eli yhtä suuria lenkkejä. Aikaa meni ehkä viikko, kun tein joka ilta vähäsen, ettei tule ranne kipeäksi. Onhan se aikamoista koukkimista ja ranteelle raskasta. Viimeiseksi kiinnitin taustalle narun niiteillä, jotta taulun saa ripustettua.

Valmis taulu näyttää tältä. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen <3

 



-Taijeli-

Ensimmäinen itse tehty tanssi asuste

Sieltä Linnan-Kankaasta jäi tosiaan matkaan toinenkin kangas, kuten viimeksi vihjasin. Jotenkin tuollainen pinkki kimalteleva kangas vaan houkutti laajentamaan omaa osaamisaluetta tanssiasun ompelemisen maailmaan. Otin sitä 1 metrin ja tuntui hyvin riittävän.
Olen jo pitkään kaivannut jotain kivaa yläosaa treeniasuun. Tähän mennessä on itämaisen tanssin harkat menneet kaksi kertaa viikossa ihan vaan mustalla t-paidalla. Se on mielestäni tylsä. Harkoissa muut puhuvat kuinka he tekevät itse kaikkea ja sellainen kietaisu paita tuntui kivalta. Kyselin kaavoja, mutta vastaus oli, että päästä ne vaan tehdään. Otat jonkun hyvin istuvan paidan ja piirrät siitä, hihat osaa tehdä, kun tietää minkä mallisia ne yleensä ovat.
Noh, toteutin paidan etu- ja takakappaleen kaavojen piirtämisen kuten neuvottiin ja hihoihin otin kaavan vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä (2001, nro1) hääpuvun kaavasta. Siinä oli kiva levenevä hiha.
Kaavat asettelin niin, että joustava suunta kankaasta oli leveys suuntaan, niin tulee istuvampi.

 Kangas on siis samettipintainen ja siinä on liimattu kimallepaljetteja. Leikkasin hihat samalla kertaa kaksinkertaisesta kankaasta. Nuppineulat vaan ovat hävinneet ja jouduin kiinnittämään kaavat tavallisilla neuloilla. Piirsin liidulla kaavan, jotta oli helpompi leikata. Kangas-sakseni ovat niin tylsät, että leikkaavat vaan juuresta tai kärjestä. Oikein on ompelijan välineet taas kunnossa...
Saumuri ei sitten tykännyt lainkaan noista kimalteista, tikki meni aina sekaisin, eikä tullut kestävää saumaa. Joten onneksi ompelukone on taas kunnossa, kiitos ystäväni äidin, joka ystävällisesti selvitti vian. Taidan aina saada kaikki koneet sekaisin. Mutta nyt toimi koko ajan hienosti!

Tämän näköisiä palasia kaikkiaan oli. Aloitin ompelun etukappaleiden solmimis suikaleiden ompelemisella ja kääntämisellä. Sitten yhdistin hartiasaumat ja sen jälkeen hihat. Hihojen suun voi tässä välissä kääntää ja ommella. Seuraavaksi hihojen pitkä sauma ja siitä suoraan etu- ja takakappaleiden sivusaumaan. Tein pienet vekit hihojen taakse, jotta sain saumat kohtaamaan kainalossa. Alareuna meni helposti kääntämällä solmimis suikaleiden mukaisesti. Yläreunaan lisäsin ompeluvaiheessa kuminauhan etukappaleen ommeltavan osan puolivälistä lähtien kiertämään niskan takaa toiselle puolelle samaan kohtaan. Se varmistaa hyvän istuvuuden.

 

Tuosta näkee kankaan pinnankin paremmin. Se on hyvin paljon minun näköinen :)

Tämä yläosa on siis tarkoitettu pidettäväksi vaikka mustan topin kanssa. Olen itse todella tyytyväinen lopputulokseen ja pääsin heti samana päivänä koekäyttämään tekelettä. Hyvin se tuntui tanssiessa päällä pysyvän, eikä ollut liian kireä. Uskallan vielä toistekin ommella jotain tanssi juttuja. Kangasta jäi hiukan, niin yhden huivin voisi kokeilla tehdä. Siinä onkin paljon enemmän nypräämistä, kun tarvitaan paljon kaikkea koristetta. Tähän kietaisupaitaankin voisi jonkin yksityiskohdan vielä lisätä. Kangas on itsessään niin kimalteleva, että ei mitään pieniä nypertämisiä siitä edes näkyisi, joten turha vaiva. Sitä paitsi, yksinkertainen on kaunista.

Nypertämisestä puheen ollen, meneillään on yksi isompi nyperrys tölkkinipsujen parissa. Siitä juttu myöhemmin, kun synttärit on vietetty ja lahja luovutettu. Ei parane paljastaa vielä, mutta sen voin kertoa, että 300 nipsua on nyt saatu paikoilleen. Eikä olla vielä ihan puolivälissä :D

 

-Taijeli-

Olohuoneen ruokaryhmä sai uuden kuosin

Kun aurinko alkoi paistaa ikkunasta sisään ensimmäisiä kertoja tänä keväänä, iski sisustus into. Ensin vaihtui olohuoneen vitriini ja senkki. Vanhat olivat koivun väriset ja uudet ovat mustat. Eihän tuo ruokaryhmä sitten sopinut enää yhtään väreihin ja päätin sen maalata.

Eipä tietenkään tullut otettua ennen -kuvia, mutta tuosta vanhasta joulukattauksesta näkee suunnilleen mistä lähdettiin. Tuolin istuinosa oli kiinni neljällä ruuvilla ja sen irrottamisen jälkeen selkänojan kangasosa lähtikin vain työntämällä. Tuolit olivat jo nitkuja ja siksi irrottelin rungot ja liimasin uudelleen kiinni. Tuli taas tukevia.

Siinä vierekkäin vanha päällinen, ilman päällistä ja uusi päällinen. Siinä olikin ihan vaan muutama niitti irrotettavana, että sai nuo purettua. Vanhasta kankaasta otin mallia, kuinka ison palan leikkaan ja sitten vaan uusi kangas päälle tiukasti ja apurina pikkusisko nitojan kanssa. Aika tiheästi saa laittaa niin ei tule aaltoileva reuna.

Siinä maalattu ja vanhan värinen, jo hiottu yksilö. Ensin vedin pensselillä, mutta toinen kierros ruiskutettiin. Tulee ruiskulla paljon parempi tasainen jälki.

Selkänojan kangasosan tekeminen hiukan jännitti, koska se näkyy kummaltakin puolelta ja se piti ommella. Ompelukone on ollut hetken käyttämättä, enkä ole ollenkaan luottavainen omiin ompelutaitoihini. Saumurilla tuo lopulta luonnisti todella kivasti. Leikkasin taas vanhan mallin mukaan uudesta kankaasta palat ja ompelin yhteen. Kokeilin päälle ja se sopi! Siitä vaan sitten 10 palaa lisää ja ompelutöihin. Siitä tuli äkkiä valmista. Alareuna piti ommella käsin, mutta ei siinäkään kauaa mennyt.
Koko projekti oli lähes yhden viikonlopun juttu. Pari iltaa viikollakin meni vielä kasaamiseen. Kova homma oli hiomisessa. Onneksi siinäkin oli pelastava pikkusisko apuna! On se vaan niin näppärä tyttö :)

Tässä kaikki tuolit rivissä. Pöytä on siis jatkettava 4-6 hengen pöytä ja tuoleja on kuusi, vaikkakin yleensä vain neljä käytössä. Tarvittaessa sitten enemmän.

Tässä lopullinen kokonaisuus. Pöydän pinta vedettiin ruiskulla 2 kertaa. Tuli tasainen ja hyvä pinta. Maalina oli Tikkurilan Helmi lista maali, puolihimmeä, taitettu valkoinen ja musta sävytettiin ihan vaan mustaksi. Sohvan kankaan mukaan etsin saman tyylistä kangasta tuoleihin ja aivan mahtavasti mätsäävää kangasta löysin Linnan Kankaasta Raisiosta. Hyvää palvelua muuten sain, voin suositella. Myyjän kanssa laskettiin kankaan tarve vanhojen palasten mittojen mukaan ja 2,5 metriä 140 cm leveää kangasta otin. Tarttui mukaan yksi muukin kangas, mutta siitä uusi postaus myöhemmin.
Kokonaisuudessaan rahaa meni tarvikkeisiin noin 100 euroa. Eipä sillä olisi uutta pöytää saanut ja muutenkin pidän kierrätys ajatuksesta. Kaikkea ei aina tarvitse heittää pois ja hankkia uutta, vaan vanhastakin saa monesti uuden veroisen pienillä muutoksilla.

Nyt sopivat meidän kissatkin sisustukseen :D

-Taijeli-



Startti

Jee!!! Wuhuu!!! Vihdoin sain aikaiseksi perustaa oman blogin, jota olen miettinyt jo pitkään. Haluan saada kaikkia käsitöitäni kerättyä yhteen paikkaan ja toivon, että niistä voi olla muillekin apua tai inspiraatiota.
Eniten taidan tehdä neuleita, mutta paljon muutakin. Sisustus juttuja, viimeksi maalasin olohuoneen pöydän ja päällystin tuolit uusiksi. Siitä oma postaus kuvilla pian. Ompelukone on taas pitkän tauon jälkeen tullut käyttöön ja innostuin siitä niin, että saattavat seuraavaksi sukkapuikot olla hetken tauolla. Ja toivottavasti tässä pian saadaan myös mattopuut toimintakuntoon, ne tuolla tallissa odottavat, että ottaisin selvää niiden sielunelämästä ja saisin ne taas laulamaan. Niiden vierellä pölyttyvät myös pari neulekonetta, joiden kanssa on aivan liian vähän tehty juttuja. Niissäkin mahdollisuudet ovat paljon suuremmat, kuin omat taidot tällä hetkellä.
Odotan innolla, että saan tänne oikeita asioita ja kevät se tuo energiaa, kun aurinko alkaa paistaa :)